Kuva otettu opintoretkellä marraskuussa 2015. |
Katto on värjäytynyt kosteudesta |
Katto oli tällaisessa kunnossa kun aloitin työt 7.3.2016
|
Ensimmäinen ja tärkein työvaihe oli dokumentointi. Alkuperäinen pahvitus jäisi uuden pinkopahvin alle. Toki alkuperäisestä jäisi näkyviin kurkistusaukot, mutta kokonaisuutta niistä olisi vaikea ollut hahmottaa.
Uittajankatu 10, "Piiru"
Kattomaalauksen dokumentointi
- Katossa ollut kolme pinkopahvikerrosta,
kaksi ulointa oli vaurioitunut, alta paljastui pohjimmaisena ollut pahvikerros
johon oli maalattu koristeellisia kattokuvioita
- Maalattu liitumaalilla
- Ulkoseinän puolelta lähes puolet katosta
kokenut kovia kosteusvaurioita. Katossa iso repeämä ja kosteusvaihteluiden
vuoksi haljennut lähes päästä päähän. Tummunut pahvi haperoa
- Aikaisempien pahvien jäljiltä katossa on
useita nupinrihmoja ja -nauloja
- Keskellä kattoa koristeellisesti maalattu
rosetti, katon reunoja kehystävät kaksi erilaista nauhaornamenttia. Nauhojen
välissä ja ulkosivulla viivaukset ja koristepilkut
- Sisäseinien puoleinen kattovuota
ok-kuntoinen. Aikaisempien pahvien naulat jättäneet jälkensä.
- Täyspuiset kattolistat. Alkujaan
maalaamattomat mutta paperoidut monella kerroksella, profiili hävinnyt kerrosten alle
- Koristemaalaukset tehty lovikoilla ja
siveltimellä. Viivaukset ja niitä seuraavat koristepilkut viivaussiveltimellä
ja mahdollisesti kapealla pyörösiveltimellä
Katon repeämä |
Kattorosetti |
Suurten kosteusvaihteluiden vuoksi katon repeämä oli päässyt laajentumaan |
Kuvat olivat myös tärkeä lähde itse tekijälle; myös ornamentin suunnanmuutokset olivat tärkeä ja oleellinen osa maalauksen rekonstruointia
Tummuneessa nurkassa näkyy kaksikin suunnanmuutosta |
Dokumentointiin liittyen myös väritutkimus oli tärkeä vaihe.
Väritutkimuksessa käytettyjä välineitä.
Pohjimmaisena oleva värikartta on Tikkurilan Vanhan ajan värit 2013-
värikartta.
Ranskanleivällä puhdistus oli hylätty, mutta
värejä täytyisi saada puhdistettua kirkkaammiksi jotta värikartasta löytyisi
mahdollisimman lähelle osuva väri. Tummuutta hierottiin varovasti
luonnonharjassiveltimellä, ja pohja vaaleni. Ranskanleipä-tekniikalla tarkoitetaan puhdistusta, joka suoritetaan palalla vaaleaa tuoretta ranskanleipää aina pientä aluetta kohden. Töpötettävä leipä "imisi" epäpuhtauden itseensä tummuneesta katosta. Eräs mielipide kuitenkin oli, että kun talo ei ole vakituisessa asumiskäytössä ja ympärivuotisessa lämmityksessä, vaarana olisi että kattoon jäävät leivänmurut voisivat homehtua.
Vertailun vuoksi esim vaaleanvihreää väriä
puhdistettiin useammasta kohdasta.
Äkkiseltään vaikutti että viivaus olisi
vaaleampi kuin viereisen lehtiornamentin sisus. Paikkapaikoin lehden sisus
olikin tummempi mutta huoneessa esiintyvä vihreä on pääosin samansävyistä.
Muunnokset johtuu luultavimmin siitä että alunperin värit sekoitettiin ja
sävytettiin käsin.
Tumma siniharmaa, uloin viivaus löysi lähimmän
sävynsä Tikkurilan Monicolor Nova:n viuhkasta kaksi (2), ja sävy on J165
Nurkan keskusornamenttia puhdistettiin
kosteusvaurioituneesta nurkasta. Tikkurilan Monicolor Nova- värijärjestelmä
viuhkoista (1,2) parhaiten osuvaksi värisävyksi löytyi N049, ja sävy oli
viuhkassa yksi (1)
Punertavaa väriä oli vaikeampi löytää.
Useassakin kohdassa varsinkin punaiseen väriin näytti sotkeentuneen muuta väriä
ja näin väri on "murtunut". Puhtaimman näköistä kuviointia oli
C-seinän puolella ja väri arvioitiin siitä kohdin. Myös lehtiaihetta
reunastavat "pilkut" viivauksien vieressä oli useassa kohtaa
samansävyiset, ja sävy löytyi viuhkasta kaksi; V121
Okrankeltaista muistuttava, sisimmän
nauhaornamentin väriä viuhkoista ei löytynyt, vaan lähin muistuttava löytyi
Tikkurilan Vanhan ajan värit 2013- värikartasta. Sävy on 301X
Monicolor Nova- väriviuhkat olivat käytetyn
näköiset mutta päivämäärää ei ollut näkösällä joten Tikkurilan Maalilinjalta
varmistettiin, että viuhkoissa käytetyt värikoodit toimivat sävytyskoneissa
edelleenkin.
Useassa kohdassa ornamenttien värit olivat
murtuneet (=toisen värin sotkema), haalentuneet esimerkiksi kerrospaksuuden
vaihtelusta ja käsin tehdyn sävytyksen vuoksi sävytarkkuus ei ole 100%, ja puhdistuksesta huolimatta alkuperäiseen
väriloistoon tuskin päästiin joten oli vain päätettävä paikka, josta vertailu
värikartan kanssa tehtiin.
Voipaperilta kuviot siirrettiin sabluunamateriaalille. Monivärisen kuvion kohdistamisen helpottamiseksi päädyttiin heijastinkalvoihin, joita tarpeen tullen teipattiin isommaksi arkiksi. |
Repeämä niitattuna. |
Vanhojen pinkopahvikerrosten jäljiltä katossa
oli runsaasti nupinnauloja ja rihmanjäämiä. Jotta ne eivät näkyisi päälle
tulevan uuden pahvikerroksen alta ne tullaan poistamaan
Nupinnaulat poistettu. Katosta tuli siistimpi,
mutta naulanreikien ympäriltä näkee kuinka valkoisempi katto on aikoinaan
ollut.
Jotta seinät voisi siististi pahvittaa
uudelleen täytyisi listat poistaa. Listat olivat alkujaan maalaamattomat mutta
paperoitu monella kerroksella. Paperoinnit oli kuorittava jotta naulat
löytyisivät ja listat voisi irrottaa. Paperointi tehtäisiin uudestaan
Listan takaa löytyi eristesammalta,
pellavarivettä ja heinää. Eristeaines oli ehkä laitettu listan taakse
tarkoituksella.
Listat olivat kiinni takonauloilla. Alhaalta
ylös; jotkut naulat katkesivat irroittaessa, tai olivat katkenneet jo
kiinnittäessä.
Pieniä nauloja oli käytetty vain takan piippua
ympäröivien listojen ulkokulmassa jossa listat yhdistyivät.
Useimmat naulat olivat toiseksi ylimmän
kokoisia, suuri naula oli väliseinässä pitämässä listaa kiinni.
Kun kuvioihin liittyvä dokumentointi, jäljennös ja lovikoiden piirto, osin leikkauskin, oli hoidettu ja katto siistitty, voitiin katto pinkopahvittaa uudelleen. Rakennuskulttuurikeskuksessa järjestettiin pinkopahvikurssi, ja katto sai uuden kerroksen kurkistusaukkoineen.
Katossa on vielä väliaikaiset naularivit pidikkeenä |
Kurkistusaukkojen kehykset paperoitiin |
Katto maalattiin kaseiinimaalilla, leveällä siveltimellä alustaan harjaten. Ensin rajattiin kurkistusaukkojen kehykset ja katonraja. Listat ja seinien yläosa maalattiin ennen varsinaista kattopintaa. Myös pinkopahvin harmaa tehdassauma käsiteltiin ennen varsinaista maalausta.
Esimaalaus |
Kaseiinimaali pintakuivuu päällemaalattavaksi melko nopeasti, joten rajausten jälkeen melkein heti varsinainen maalaustyö pystyttiin aloittamaan. Maalausvedot tehtiin pitkinä ja mahdollisimman suorina. Seuraavana päivänä pinnan hyvin kuivuttua nähtiin oliko jokin kohta jäänyt ilman maalia. Katto parsittiin näiltä osin ja maalattiin toistamiseen. Maalatessa pinkopahvikatto hieman pussittui ja löystyi kostuessaan mutta viimeistään seuraavana päivänä katto oli entisellään. Katon kuivuessa alettiin
sävyttämään koristemaalausvärejä. Piirun yläkerrasta löytyi Sateenkaarivärien
öljytahnavärejä jotka sekoituksen jälkeen oli käypiä, ja sekoittui kaseiinimaaliin
joten värejä käytettiin. Värejä sekoitettiin muutamia eri sävyjä kuhunkin
väriin ja jätettiin kuivumaan seuraavaan päivään jolloin värit olisi läpeensä
kuivia ja verrattavissa kattomaalaukseen.
Kokeiluja vihreästä |
Kokeiluja punaisesta |
Jokainen sävy sekoitettiin käsin ja verrattiin silmämääräisesti alkuperäiseen |
Värien hakeminen tapahtui kaseiinimaalilla maalatulla testipalalla |
Havainnekuva väreistä |
Seuraavaksi vuorossa oli koristemaalaussävyjen valmiiksisävytys käyttöä varten. Kutakin väriä sävytettiin niin riittävästi että yksi sävytyserä riittäisi. Koristemaalaus
aloitettaisiin tummista viivauksista, ensin ulompi jonka jälkeen tehtäisiin
sisempi tummanharmaa viivaus. Näiden viivojen avulla olisi helppo kohdistaa
muut kuviot. Viivat mitattiin alkamaan niiltä kohdin mistä nurkan kurkistusaukon
viivaukset jatkuivat. Peräseinällä viivaukset olisivat hieman lähempänä
seinää kuin sivuseinällä, tämä johtui huokolevyistä ulkoseinissä. Mutta koska
kuvioinnit eivät ylitä pönttöuunin piipun ympärystä, kuviot eivät kohtaa
missään muualla kuin kurkistusaukosta lähtiessään eikä täten haittaa silmää. Viivaus tehtiin
teippaamalla, sillä käytössä ei ollut kunnollista viivaussivellintä tai
viivainta. Yleisesti itse vältän teipin käyttöä, mutta ensimmäinen viiva olisi
saatava siistiksi ja suoraksi.
Viivojen väliin tulevan lehtiornamentin sabluunassa oli kaksi väriä, jotka saatiin helposti suljettua toisistaan kuvion väljyydestä johtuen. Kohdistus viivojen ja edellisen kuvion jalan avulla |
Töpötysmaalauksessa on tärkeää maltillinen työskentely. Töpötyssieni on
aina kastamisen jälkeen töpättävä testialueeseen jotta ylimääräiset maalit
eivät pääse sujahtamaan sabluunan alapintaan sotkemaan, varsinkin kova kalvopinta on tälle arka. Töpötyssienen on oltava napakka ja melko kuiva, kerroksia voi aina lisätä värin vahvistamiseksi. Alkuperäisen katon dokumentointi osoittautui
todella tärkeäksi, sillä ainoastaan sen avulla esimerkiksi nurkista saisi
samanlaiset kuin alkujaan olivat.
Ensimmäisen kokonaisen kuvion kohdistus |
Töpötysvälineistöä. Maaleja sekoitettiin aika-ajoin ettei pigmentit painuisi pohjalle. |
Lovikko ja töpötyssienet pestiin päivittäin. Kun viivojen sisälle tuleva lehtiaihe saatiin valmiiksi, seuraavana tehtäisiin vihreä viivaus ja samanväriset nurkkaornamentit. Myös tämä viivaus tehtiin teipaten. Lopputyö kului joutuisasti kun alkujännitys oli hälvennyt ja työn rutiinin oli löytänyt.
Yksityiskohdat olivat liian pieniä tullakseen siististi sabluunatyöskentelystä, joten näiden kohdalle sabluunasta piirettiin kevyt lyijykynämerkki ja viimeistely kapealla siveltimellä. |
Kaseiinimaaliin sävytetyt värit kuivuivat joutuin, joten tämän puolesta ei turhia odotteluaikoja tullut. |
Kun katonrajaa kulkevat viivaukset ja nauhaornamentit oli tehty, siirryttiin keskusrosetin pariin. Työperiaatteet oli samat.
Kehyksen reuna suojattiin teipillä. |
Viimeisenä rosetin ulommainen väri, okrankeltainen. |
Myös rosetin yksityiskohdat lisättiin siveltimellä. |
Rosetin sabluunat kohdistettiin keskusympyrän avulla. |
Työ tekijäänsä kiittää. |