Siveltimestä piilukirveeseen: Kattomaalauksen rekonstruointi (Lopputyö)

Pirkanmaan perinnerakennusyhdistys Ry:n kaupungilta vuokraamassa Uittotalossa, eli ent. Uittoyhdistyksen talossa pääsin suorittamaan kattomaalauksen uudelleenmaalauksen, eli rekonstruoinnin. Uittoyhdistyksen talo on rakennettu vuonna 1892 Kokemäenjoen Lauttausyhtiön työnjohtajien asunnoksi. Nykyisen ulkomuotonsa rakennus sai 1920-luvulla jolloin sitä laajennettiin. Yhdessä huoneessa, oletettavasti jonkinasteisen johtajan huoneessa, pinkopahvitettu katto oli koristeltu maalaten katon reunoja kiertävä monivärinen nauhaornamentti ja katon keskellä samoja värejä noudattava keskusrosetti. Aikoinaan katto oli vuotanut ja valkeaksi maalattu pinkopahvi tummui ja hapertui. Alkuperäinen pinta ei siis sinällään ollut pelastettavissa, mutta se jätettiin kuitenkin uusien kerrosten alle.

Kuva otettu opintoretkellä marraskuussa 2015.

Katto on värjäytynyt kosteudesta

Katto oli tällaisessa kunnossa kun aloitin työt 7.3.2016

Ensimmäinen ja tärkein työvaihe oli dokumentointi. Alkuperäinen pahvitus jäisi uuden pinkopahvin alle. Toki alkuperäisestä jäisi näkyviin kurkistusaukot, mutta kokonaisuutta niistä olisi vaikea ollut hahmottaa.

Uittajankatu 10, "Piiru"

Kattomaalauksen dokumentointi

- Katossa ollut kolme pinkopahvikerrosta, kaksi ulointa oli vaurioitunut, alta paljastui pohjimmaisena ollut pahvikerros johon oli maalattu koristeellisia kattokuvioita

- Maalattu liitumaalilla

- Ulkoseinän puolelta lähes puolet katosta kokenut kovia kosteusvaurioita. Katossa iso repeämä ja kosteusvaihteluiden vuoksi haljennut lähes päästä päähän. Tummunut pahvi haperoa

- Aikaisempien pahvien jäljiltä katossa on useita nupinrihmoja ja -nauloja

- Keskellä kattoa koristeellisesti maalattu rosetti, katon reunoja kehystävät kaksi erilaista nauhaornamenttia. Nauhojen välissä ja ulkosivulla viivaukset ja koristepilkut

- Sisäseinien puoleinen kattovuota ok-kuntoinen. Aikaisempien pahvien naulat jättäneet jälkensä.

- Täyspuiset kattolistat. Alkujaan maalaamattomat mutta paperoidut monella kerroksella, profiili hävinnyt kerrosten alle

- Koristemaalaukset tehty lovikoilla ja siveltimellä. Viivaukset ja niitä seuraavat koristepilkut viivaussiveltimellä ja mahdollisesti kapealla pyörösiveltimellä

Katon repeämä

Kattorosetti

Suurten kosteusvaihteluiden vuoksi katon repeämä oli päässyt laajentumaan

Kuvat olivat myös tärkeä lähde itse tekijälle; myös ornamentin suunnanmuutokset olivat tärkeä ja oleellinen osa maalauksen rekonstruointia

Tummuneessa nurkassa näkyy kaksikin suunnanmuutosta

Dokumentointiin liittyen myös väritutkimus oli tärkeä vaihe.

Väritutkimuksessa käytettyjä välineitä. Pohjimmaisena oleva värikartta on Tikkurilan Vanhan ajan värit 2013- värikartta.

Ranskanleivällä puhdistus oli hylätty, mutta värejä täytyisi saada puhdistettua kirkkaammiksi jotta värikartasta löytyisi mahdollisimman lähelle osuva väri. Tummuutta hierottiin varovasti luonnonharjassiveltimellä, ja pohja vaaleni. Ranskanleipä-tekniikalla tarkoitetaan puhdistusta, joka suoritetaan palalla vaaleaa tuoretta ranskanleipää aina pientä aluetta kohden. Töpötettävä leipä "imisi" epäpuhtauden itseensä tummuneesta katosta. Eräs mielipide kuitenkin oli, että kun talo ei ole vakituisessa asumiskäytössä ja ympärivuotisessa lämmityksessä, vaarana olisi että kattoon jäävät leivänmurut voisivat homehtua.

Vertailun vuoksi esim vaaleanvihreää väriä puhdistettiin useammasta kohdasta.

Äkkiseltään vaikutti että viivaus olisi vaaleampi kuin viereisen lehtiornamentin sisus. Paikkapaikoin lehden sisus olikin tummempi mutta huoneessa esiintyvä vihreä on pääosin samansävyistä. Muunnokset johtuu luultavimmin siitä että alunperin värit sekoitettiin ja sävytettiin käsin.

Tumma siniharmaa, uloin viivaus löysi lähimmän sävynsä Tikkurilan Monicolor Nova:n viuhkasta kaksi (2), ja sävy on J165

Nurkan keskusornamenttia puhdistettiin kosteusvaurioituneesta nurkasta. Tikkurilan Monicolor Nova- värijärjestelmä viuhkoista (1,2) parhaiten osuvaksi värisävyksi löytyi N049, ja sävy oli viuhkassa yksi (1)

Punertavaa väriä oli vaikeampi löytää. Useassakin kohdassa varsinkin punaiseen väriin näytti sotkeentuneen muuta väriä ja näin väri on "murtunut". Puhtaimman näköistä kuviointia oli C-seinän puolella ja väri arvioitiin siitä kohdin. Myös lehtiaihetta reunastavat "pilkut" viivauksien vieressä oli useassa kohtaa samansävyiset, ja sävy löytyi viuhkasta kaksi; V121

Okrankeltaista muistuttava, sisimmän nauhaornamentin väriä viuhkoista ei löytynyt, vaan lähin muistuttava löytyi Tikkurilan Vanhan ajan värit 2013- värikartasta. Sävy on 301X

Monicolor Nova- väriviuhkat olivat käytetyn näköiset mutta päivämäärää ei ollut näkösällä joten Tikkurilan Maalilinjalta varmistettiin, että viuhkoissa käytetyt värikoodit toimivat sävytyskoneissa edelleenkin.

Useassa kohdassa ornamenttien värit olivat murtuneet (=toisen värin sotkema), haalentuneet esimerkiksi kerrospaksuuden vaihtelusta ja käsin tehdyn sävytyksen vuoksi sävytarkkuus ei ole 100%, ja puhdistuksesta huolimatta alkuperäiseen väriloistoon tuskin päästiin joten oli vain päätettävä paikka, josta vertailu värikartan kanssa tehtiin.

Seuraavana työnä olisi kuvioiden jäljennös. Joka väri jäljennettiin omana kuvionaan, viereistä kuviota piirrettiin toki mukaan kohdistamisen helpottamiseksi. Jäljentämisen yhteydessä päällä olleiden pahvikerrosten naulauksia poistettiin.

Ensin kuviot jäljennettiin voipaperille

Voipaperilta kuviot siirrettiin sabluunamateriaalille. Monivärisen kuvion kohdistamisen helpottamiseksi päädyttiin heijastinkalvoihin, joita tarpeen tullen teipattiin isommaksi arkiksi.

Repeämä niitattuna.

Vanhojen pinkopahvikerrosten jäljiltä katossa oli runsaasti nupinnauloja ja rihmanjäämiä. Jotta ne eivät näkyisi päälle tulevan uuden pahvikerroksen alta ne tullaan poistamaan

Nupinnaulat poistettu. Katosta tuli siistimpi, mutta naulanreikien ympäriltä näkee kuinka valkoisempi katto on aikoinaan ollut.

Jotta seinät voisi siististi pahvittaa uudelleen täytyisi listat poistaa. Listat olivat alkujaan maalaamattomat mutta paperoitu monella kerroksella. Paperoinnit oli kuorittava jotta naulat löytyisivät ja listat voisi irrottaa. Paperointi tehtäisiin uudestaan

Listan takaa löytyi eristesammalta, pellavarivettä ja heinää. Eristeaines oli ehkä laitettu listan taakse tarkoituksella.

Listat olivat kiinni takonauloilla. Alhaalta ylös; jotkut naulat katkesivat irroittaessa, tai olivat katkenneet jo kiinnittäessä.

Pieniä nauloja oli käytetty vain takan piippua ympäröivien listojen ulkokulmassa jossa listat yhdistyivät.

Useimmat naulat olivat toiseksi ylimmän kokoisia, suuri naula oli väliseinässä pitämässä listaa kiinni.

Kun kuvioihin liittyvä dokumentointi, jäljennös ja lovikoiden piirto, osin leikkauskin, oli hoidettu ja katto siistitty, voitiin katto pinkopahvittaa uudelleen. Rakennuskulttuurikeskuksessa järjestettiin pinkopahvikurssi, ja katto sai uuden kerroksen kurkistusaukkoineen.

Katossa on vielä väliaikaiset naularivit pidikkeenä

Kurkistusaukkojen kehykset paperoitiin

Katto maalattiin kaseiinimaalilla, leveällä siveltimellä alustaan harjaten. Ensin rajattiin kurkistusaukkojen kehykset ja katonraja. Listat ja seinien yläosa maalattiin ennen varsinaista kattopintaa. Myös pinkopahvin harmaa tehdassauma käsiteltiin ennen varsinaista maalausta.

Esimaalaus

Kaseiinimaali pintakuivuu päällemaalattavaksi melko nopeasti, joten rajausten jälkeen melkein heti varsinainen maalaustyö pystyttiin aloittamaan. Maalausvedot tehtiin pitkinä ja mahdollisimman suorina. Seuraavana päivänä pinnan hyvin kuivuttua nähtiin oliko jokin kohta jäänyt ilman maalia. Katto parsittiin näiltä osin ja maalattiin toistamiseen. Maalatessa pinkopahvikatto hieman pussittui ja löystyi kostuessaan mutta viimeistään seuraavana päivänä katto oli entisellään. Katon kuivuessa alettiin sävyttämään koristemaalausvärejä. Piirun yläkerrasta löytyi Sateenkaarivärien öljytahnavärejä jotka sekoituksen jälkeen oli käypiä, ja sekoittui kaseiinimaaliin joten värejä käytettiin. Värejä sekoitettiin muutamia eri sävyjä kuhunkin väriin ja jätettiin kuivumaan seuraavaan päivään jolloin värit olisi läpeensä kuivia ja verrattavissa kattomaalaukseen.

Kokeiluja vihreästä

Kokeiluja punaisesta

Jokainen sävy sekoitettiin käsin ja verrattiin silmämääräisesti alkuperäiseen

Värien hakeminen tapahtui kaseiinimaalilla maalatulla testipalalla

Havainnekuva väreistä

Seuraavaksi vuorossa oli koristemaalaussävyjen valmiiksisävytys käyttöä varten. Kutakin väriä sävytettiin niin riittävästi että yksi sävytyserä riittäisi. Koristemaalaus aloitettaisiin tummista viivauksista, ensin ulompi jonka jälkeen tehtäisiin sisempi tummanharmaa viivaus. Näiden viivojen avulla olisi helppo kohdistaa muut kuviot. Viivat mitattiin alkamaan niiltä kohdin mistä nurkan kurkistusaukon viivaukset jatkuivat. Peräseinällä viivaukset olisivat hieman lähempänä seinää kuin sivuseinällä, tämä johtui huokolevyistä ulkoseinissä. Mutta koska kuvioinnit eivät ylitä pönttöuunin piipun ympärystä, kuviot eivät kohtaa missään muualla kuin kurkistusaukosta lähtiessään eikä täten haittaa silmää. Viivaus tehtiin teippaamalla, sillä käytössä ei ollut kunnollista viivaussivellintä tai viivainta. Yleisesti itse vältän teipin käyttöä, mutta ensimmäinen viiva olisi saatava siistiksi ja suoraksi.

Viivojen väliin tulevan lehtiornamentin sabluunassa oli kaksi väriä, jotka saatiin helposti suljettua toisistaan kuvion väljyydestä johtuen. Kohdistus viivojen ja edellisen kuvion jalan avulla

Töpötysmaalauksessa on tärkeää maltillinen työskentely. Töpötyssieni on aina kastamisen jälkeen töpättävä testialueeseen jotta ylimääräiset maalit eivät pääse sujahtamaan sabluunan alapintaan sotkemaan, varsinkin kova kalvopinta on tälle arka. Töpötyssienen on oltava napakka ja melko kuiva, kerroksia voi aina lisätä värin vahvistamiseksi. Alkuperäisen katon dokumentointi osoittautui todella tärkeäksi, sillä ainoastaan sen avulla esimerkiksi nurkista saisi samanlaiset kuin alkujaan olivat.

Ensimmäisen kokonaisen kuvion kohdistus

Töpötysvälineistöä. Maaleja sekoitettiin aika-ajoin ettei pigmentit painuisi pohjalle.

Lovikko ja töpötyssienet pestiin päivittäin. Kun viivojen sisälle tuleva lehtiaihe saatiin valmiiksi, seuraavana tehtäisiin vihreä viivaus ja samanväriset nurkkaornamentit. Myös tämä viivaus tehtiin teipaten. Lopputyö kului joutuisasti kun alkujännitys oli hälvennyt ja työn rutiinin oli löytänyt.

Nurkka toteutettaisiin samalla tavoin kuin alkuperäisessä katossa.

Yksityiskohdat olivat liian pieniä tullakseen siististi sabluunatyöskentelystä, joten näiden kohdalle sabluunasta piirettiin kevyt lyijykynämerkki ja viimeistely kapealla siveltimellä.