Ruosteseinät

Tikkurilan tuotteilla toteutettuja efektiseiniä ruostemukailuna

Ikkunallinen portaikkoseinä

Makuuhuoneen päätyseinä

Seinä jätettiin "valuvaksi". Sänky tulisi keskelle.

Ikkunankunnostus

Silmät on sielun peili, ja ikkunat on rakennuksen silmät. Ikääntyneen rakennuksen kaikkia osia kokonaisuudessaan tulisi kohdella perinteitä kunnioittaen. Puuikkuna vanhenee kauniisti ja on korjattavissa lähes loputtomiin.

Kunnostettava ikkuna on ensin vauriokartoitettava ja dokumentoitava hyvin. Näin saadaan arvio kuinka laajasti kunnostustyö on tehtävä. Toiset vaativat puupaikkoja, toisiin riittää huoltomaalaus tai pelkkä maalipinnan pesu.

Jos kunnostus vaatii lasituksen purkua, esimerkiksi puupaikkausta varten, aloitetaan työ irrottamalla lasiruutu puitteesta.. Perinteinen ikkunakitti koostuu pellavaöljystä ja liitujauhosta, ja ajan kuluessa seos kovettuu ja saattaa haurastua ja halkeilla. Huonosti kiinni oleva kitti lähtee helposti rapsuttelemalla sopivasti tylstyneellä puukolla, tiukemmin kiinni oleva saattaa vaatia lämmittämistä vaikkapa kuumailmapuhaltimella. Joissain ikkunoissa voi olla puinen lasituslista. Puinen lista ei ole kovin käytännöllinen ulkoilman säärasituksessa, joten sen suositellaan poistettavaksi ja kittaus vaihdetaan viistopintaiseen lasituskittiin joka ohjaa veden heti pois.

Nimetty ikkuna. Alareunan puinen lasituslista korvattu kittipalkolla.

Kun kitti on poistettu, on tarkistettava ettei ruudun lasitusnauloja ole jäänyt kyntteeseen. Naulat lähtevät helpoiten pihdeillä irti. Kun kitit ja naulat on poistettu, voidaan varovasti alkaa irrottamaan lasiruutua kyntteestä. Jos aikaisempi korjaaja ei ole perehtynyt ikkunankunnostukseen, saattaa lasi olla kyntteessä kiinni esimerkiksi silikonilla jonka irrotus vaatii enemmän aikaa ja hermoja. Ruutua koputellaan ja nostetaan varovasti sormenpäillä, ja lämpöä voi käyttää tässäkin apuna.

Kun ikkunoita kunnostetaan, maalipinnan uudistus on yleinen toimenpide. Jotkin maalit saattaa olla ikkunaan sopimattomia ja on poistettava, tai voi olla että maalia on niin paksusti että esimerkiksi ikkuna profiloinnit saattavat jäädä piiloon. Maalipinnan poisto tapahtuu mekaanisesti kaapien, lämpö auttaa myös tässä. Jos maalipinta on siisti, pinnan karhennus voi riittää eikä perusteellista maalipinnan poistoa vaadita.

Paksu maali lohkeilee ulkoikkunan pinnassa. Kiinnitetty karmiin silikonilla.

Kun maalipinta on poistettu ja mahdollisesti kulmaraudat irrotettu, nähdään paremmin vauriot. Piilossa olevaa lahoa ei välttämättä näe pintapuolisessa vauriokartoituksessa, vaan ne tulevat ilmi työn edetessä. Kun ongelma on paikannettu, sen poistamiseksi on selvitettävä miksi se on ilmaantunut. Esimerkiksi laho syntyy, kun vettä pääsee puitteeseen enemmän kuin se ehtii kunnolla kuivua. Vettä voi päästä puitteeseen tarpeettomista ruuvin/naulanrei'istä, löystyneen ja irvistävän kulmaraudan alta tai vaurioituneesta kittauksesta.

Lahoa lehtisaranan alla

Laho osa poistetaan, ja korvataan terveellä puupaikalla. Paikkausmateriaalin on oltava samaa puulajia ja mahdollisimman tiheäsyistä. Nykyiset tehokasvatetut puut eivät ole yhtä tiheäsyistä kuin aarnimetsässä vuosisatoja kasvaneet.

Puupaikka

Paikkapala on hyvä "ylimitoittaa", jotta jäisi hieman työstövaraa. Ylimääräinen on helppo höylätä käsinkin pois, ja liitossaumoista ei jää näkyviin juuri mitään. Paikat kiinnitetään liimalla, ja annetaan kuivua vähintään vuorokauden puristimissa. Myös puutapit estävät liikkumisen tehokkaasti. Puutapeilla myös paikataan reikiä, vaikkapa löystyneen kulmaraudan kiinnitysnaulojen paikat.

Lahovauriot liitoksissa on yleisiä.

Paikattu ja hiottu puite käsitellään ohuelti pohjamaalaamalla tai öljyämällä. Tämä välikerros kosteuttaa puuta. Esikäsittely on tärkeää, sillä kuiva puu voi imeä öljyä itseensä vaikkapa lasituskitistä tätä haurastuttaen.

Aiemmin tummalla öljymaalilla maalattu, auringon paahtama puite.

Puu on aines joka pyrkii kosteustasapainoon ympäristönsä kanssa. Jos puu kastetaan veteen, kuiva puu imee vettä itseensä. Kun se on saanut tarpeekseen, se alkaa luovuttamaan ylimääräisiä pois. Sama periaate pätee öljyyn ja siitä valmistettavaan lasituskittiin ja maalaukseen käytettävään öljymaaliin. Vesiohenteisia tuotteita ei sovi käyttää ikkunankunnostuksissa, sillä vesiohenteiset maalit ovat ns. muovimaaleja joka ei ole hengittävä ja täten sopiva materiaali.

Puite pohjamaalauksessa

Lasitus

Aluskitti on levitettävä runsaana lasituskyntteelle sillä kun lasi painetaan kyntteeseen, ylimääräinen kitti kyllä pursuaa pois. On helpompi ottaa ylimääräinen pois kuin lisätä vajavaiseen. Kitin on suojattava koko lasituskynte lasin alla.
Kitin lisäksi ruutu kiinnitetään lasitusnauloilla, eli tiftilangalla. Tiftilanka  on yleensä kuparista, ja siinä on pieniä lovia. Päästä taitetaan yksi pätkä joka hakataan puitteeseen lasitusvasaralla joka neliskanttinen, sirompi ja kevyempi kuin vasara yleensä. Naula olisi hyvä saada mahdollisimman lähelle lasia, ja riittävän syvälle että se jää päällyskitin alle.
Päälykittaus on osa ikkunapuitteen ulkopinnalle tulevasta kokonaisuudesta, joka ottaa vastaan sään oikut ensimmäisenä. Kittipalko on lasiin nähden viisto jotta se johdattaa sadeveden pois. Kitti levitetään myös runsaana pötkönä lasin ja kyntteen rajalle ja omaan käteen sopivalla kittiveitsellä leikataan ylimääräinen pois.

Paikkakittaus

Jos lasin irrotukselle ei ole tarvetta, voi kittauksen pelkästään paikata. Tässäkin tapauksessa helposti irti lähtevä kitti poistetaan ja kohta paikataan tuoreella, pehmeällä kitillä. Paikkakitti levitetään samalla tavoin kuin lasituskittauskin, mutta vanhan kittauksen päälle.

Myös lasin takapinta on tärkeä paikkakitata

Joskus myös vernissalla sively voi elvyttää kitin pintaa. Tällöin kuitenkin kitin on oltava melko tuore ja virheetön, kuntoa ylläpitävänä huoltotoimenpiteenä siis verraton. Sama pätee maalipintaan.


Vanha lasi on ohuempaa kuin nykyinen lasi. Vanhat lasit on tehty joko puhaltamalla tai vetämällä, ja nämä jättävät lasin pintaan oman jälkensä. Lasista läpi katsottaessa kuva aaltoilee eikä ole tasainen, toisin kuin nykyaikaisesti valmistettu paksumpi tasolasi.

Vanha lasi näyttää aaltoilevalta.

Kun ikkuna on lasitettu, voidaan kittauksen antaa nahkottua muutaman päivän. Tämänkin jälkeen, ensiluokkainen maalaussivellin on ehdoton työkalu maalaustyöhön. Maali paitsi suojaa myös antaa puitteelle kauniin pinnan. Perinteinen maali on öljysideaineinen, titaani-sinkkipigmentoitu maali, maaliresepti ei siis ole kovin monimutkainen!  Maali tehdään hiertäen pigmentit öljyn, yleensä vernissan joukkoon, aluksi paksuna tahnana johon lisätään öljyä jotta maaliin saadaan haluttu koostumus. Maalia on myös ostettavissa. Jos ei ole aivan varma itsetehdyn maalin toimivuudesta, voi olla turvallisempaa ostaa maali ulkopuoliselta jolloin välttyy vastuuongelmilta jos maalissa ilmenee jotain vikaa. Vernissa on homeelle mieluisa kasvupaikka, ja hometta torjumassa on sinkkivalkoinen pigmentti. Nykyään sinkki korvaa aiemmin käytetyn myrkyllisen lyijyn. Titaanioksidi-pigmentti taas antaa maalille peittävyttä, joskus maalissa saattaa olla täyteaineena liitua. Myös likainen maalipinta on altis homehtumiselle, joten usein ennen uusintamaalausta riittävä toimenpide olisi puhdistus.
Maalaus tehdään pääasiassa kolmena kerroksena; pohja-, väli-, ja valmiiksi-, pintamaalaus. Ikkunan ulos jäävän pinnan voi maalata neljänteenkin kertaan.

Hierto onnistuu helposti lasihiertimellä

Maalista täytyy tulla samettisen tasaista

Ikkuna lähtötilanteessa

Ikkuna kunnostettuna

Tapetointi

Tarpeellisten esikäsittelyjen jälkeen pintoja alettaisiin valmistamaan tapetoinnille. Pinkopahvi ja huokoinen puukuitulevy on hyvin erilaisia pohjia tapetoinnille, joten yhtenäisyyden vuoksi seinäpinnat makulaturoitaisiin. Makulatuuritapetti on kuin paperitapetin pohja, ilman kuvioita tai värejä mutta hengittävä ja toimii tasoittavana pohjana.



Makulaarin kiinnitys on helppoa ja nopeaa kun esimerkiksi kuviokohdistuksista ei tarvitse huolehtia.
 

Kuten tapetoinnissa, makulatuurin kiinnityksessä katsotaan että ensimmäinen vuota laitetaan suoraan.

Pohjalla oleva pinkopahvi kupruilee makulaarin kiinnitykseen käytetystä liisteristä ja sen kosteudesta. Tässä vaiheessa ei pidä pelästyä seinän epätasaisuutta, sillä kuivuessaan pahvi pingottuu samanlaiseksi kuin olikin ennen tapetointeja.

Makulatuuri leikattiin ikkuna-aukkoon niin että alla olevaa levyä jäi n. 1 cm näkyviin. Jos tapetoinnin olisi tuonut reunan yli, ajan saatossa ilma olisi voinut alkaa irrottaa paperia reunasta alkaen. Tapetin leikkaus ennen reunaa varmistaisi kunnollisen kiinnittymisen. Levyjen saumoihin kiinnitetty kassanauha näkyi makulaarin alta myös kupruilevana suikaleena. Kun saumanauhaa ei liimannut kauttaaltaan vaan vain päistä, se reagoi liisterin kosteuteen samalla tavalla kuin pinkopahvi.

Seinät ovat valmiina tapetointia varten.

　

Tapetiksi valikoitui Pihlgren&Ritola – tapettitehtaan malli "Vanhan Ahteen Sali". Väri ruskea. Kuviokorkeus 26,5 cm pyöristettiin 27,0 cm joka täytyi muistaa ottaa huomioon vuotaa leikatessa. Kuviokohdisteisessa tapetissa vuodan pituuden määrittää huonekorkeus ja siihen lisättävä kuvion korkeus.

Tapettipöydän suojapaperiin mitattiin mittataulukko molempiin reunoihin

Käpristyvät reunat täytyi "tappaa", jotta valmiiksi leikatut vuodat pysyisivät paikallaan rullaantumatta

Paperi tapettiin rullaamalla nurkkia rullaantumisesta vastaikkaiseen suuntaan jolloin jännite vapautui ja vuodat pysyivät suorina.

Ennen tapetoinnin aloittamista piirrettiin linjat. Ensin yläreuna, kattolistasta 30cm johon tapetin yläreuna tulisi. Sen jälkeen tarkistetaan nurkan vinous. Noin 10 cm päähän nurkasta vedetään vatupassilla viiva. Sitten mitalla katsotaan ylhäältä, keskeltä ja alhaalta kuinka kaukana viiva on nurkasta. Ylhäällä lukema oli 10,5cm, keskellä 10,1 cm ja alhaalla 11,8 cm. Heittoa kyseisessä nurkassa on siis 0,9 cm. Lukema täytyy vähentää 53 cm mitasta kun seuraavaa vuotaa ollaan kiinnittämässä, eli nurkasta vuodan reunaan tulisi olla 52,1cm.

　

Tapetointi aloitettiin seinältä C (oviseinältä oikea). Tapetti oli pinnoittamatonta paperitapettia, joten liisterijäämät täytyi pyyhkiä kiinnitetyltä vuodalta pikimmiten sillä kuivuttuaan liisteri jättäisi himmeälle tapetin pinnalle kiiltävän jäljen. Jos puhutaan pinnoitetusta tapetista, se on hienolla muovilla päällystetty. Tällöin se ei ole hengittävä, mutta kestää pesua. Hengittävyyden voi testata helposti vesipisaralla; jos pisara jättää nopeasti tummuneen jäljen, on tapetti hengittävä. Pinnoitetun tapetin tunnistaa siitä jos tiputettu vesipisara jää kiinteäksi palloksi kuin kasvillisuuden päällä.

Hirsiseinän kurkistusaukon jälkeen tulisi kaksi vuotaa.

Viimeinen vuota jäisi kuitenkin hieman liian vajaaksi nurkan kierouden vuoksi, joten seuraavalla vuodalla olisi tultava vastaan.

Seuraavan seinän kohdistusviiva mitattiin ja piirrettiin sen verran nurkkaa lähelle, että ylityksellä saataisiin edellinen vuota kiinni.

Seinän C viimeinen vuota liisteröitiin niin että nurkkaan tuleva reuna jätettiin kokonaan irti.

Seinän B ensimmäiselle vuodalle tehtiin samoin. Nurkkaan tuleva sauma jätettiin liisteröimättä.

　

Ensin kiinnitettiin seinän C viimeinen vuota..

..jonka jälkeen seinän B ensimmäinen vuota. Järjestys oli tämä koska seinä B on ikkunaseinä joten luonnonvalo voisi herkemmin paljastaa sauman jos sauma olisi jätetty valoon päin, kun nyt sauma osoitti nurkkaa kohden /oli edellisellä seinällä.

Vinojen seinien kanssa ikkuna-aukon ylitys on hankalaa. Asiaa pystyi helpottamaan samalla kikalla kuin nurkassakin; jätetään toinen reuna liisteröimättä ja kiinnitetään sitten kun seuraava kokonainen vuota on suunnilleen kohdistettu paikoilleen. Lähes poikkeuksetta ison aukon ylitys ei kohdistu täydellisesti niin kuin tasaisella seinällä.

Ikkuna on noin 60 cm lattiasta ja noin 40 cm kattolistasta (huonekorkeus 300 cm) joten kohdistukset eivät osu silmänkorkeudelle, joka on virheille kriittisintä aluetta.

Tapettirulla yleensä avautuu niin että avautuva pää jää alapäähän. Olisi kuitenkin muistisäännöksi hyvä tarkistaa ja merkata vuodan päähän kumpi menee ylös ja kumpi alas, ettei keskellä seinää yksi vuota ole väärinpäin.

Myös tasaisessa seinässä ilman aukkoja vanhan talon seinässä on koveria ja kuperia kohtia. Kuperuus voi johtua esimerkiksi pullistuneesta hirrestä suuntaan tai toiseen keskellä seinää, johon auttaisi följari. Monesti myös ulkoseinään verrattuna kantavampaa seinää lähellä oleva sisäseinä on ylempänä. Näistä elämisistä johtuen pintaan voi jäädä näkyviin tapetin kupruja. Kuprut voivat myös johtua paperitapetin liiasta vettymisestä, jolloin se venyy helpommin eikä enää palaudu rullamittoihinsa. Yleensä tapetin vettymisaika on muutamasta minuutista jopa viiteen minuuttiin. Vettymisajan ollessa pidempi, kokenut tapetoija voi kerralla liisteröidä useamman vuodan kerralla ja kiinnittää ne yhteen soittoon.

　

Tapetin yläreunaan tulisi boordi rajaamaan seinän ja katon jäävän valorajan rajaa.

Oviseinä/ulkoseinä