Siveltimestä piilukirveeseen: Rajaportin sauna, Pispala

Rajaportin sauna on suomen vanhin yleisessä käytössä oleva sauna, joka sijaitsee Pispalassa. Saunan sisäseinät sekä katto on kalkkeerattu ja vuosittain saunan sisäpinnoille suoritetaan huolto(kalkki)maalaus.

Rajaportin kalkkisauna

Ennen pintojen uudistamista pinnat puhdistetaan perusteellisesti, esimerkiksi painepesuria käyttäen ja pahoin nokiintuneet pinnat puhdistetaan teräsharjalla harjaamalla. Tässä työvaiheessa on hyvin suositeltavaa käyttää pölymaskia työn pölyisyyden vuoksi. Nokea putsattaessa kuiva mekaaninen puhdistus on järkevintä, koska noki on itsessään niin hienojakoista että veteen sekoittuessa se periaatteessa muuttuu vesipetsiksi, jonka huokoinen kalkkipinta imee helposti itseensä. Lisäksi irti oleva/hilseilevä pinnoite harjataan teräsharjaa apuna käyttäen pois, ja pienet halkeamat avataan v-mallisiksi jotta korjausrappauksella olisi enemmän tartuntapintaa.

Pinnat puhdistettuna ja raot suuremmiksi avattuna

Esikäsittelyiden jälkeen alkaa ”primerointi” eli pohjustus, ikään kuin pohjamaalaus joka tekee pinnasta kalkkimaalille otollisemman tartuntapinnan. Pohjustus kuitenkin suoritetaan kalkkivedellä jolla ei juurikaan ole peitto-ominaisuuksia.

Kalkkivesi:

1 osaa kalkkitahnaa, 5 osaa vettä

Ainekset sekoitetaan suuressa astiassa, yleensä muovisessa joka kestää kalkin syövyttävyyden. Seoksen annetaan seisoa n. vuorokauden, jonka aikana kalkkiaines painuu pohjalle ja pinnalle jää kirkas ja käyttövalmis kalkkivesi. Ennen veden käyttöönottoa on pinnalta varovasti kauhottava pois ”riitekerros”, joka muodostuu kalkin epäpuhtauksista. Tämän jälkeen vesi pirskotetaan pinnoille kalkkihakkureiden avulla.

Primeroinnin ohella täytetään myös suuremmat kolot karkealla täyttölaastilla. Kolon sisäpinnat kastellaan kalkkivedellä jotta laasti tarttuisi paremmin. Laastilla voi täyttää kerrallaan aina vain noin 1 cm paksuudelta, koska muutoin laastin kuivuessa se supistuisi liikaa kasaan ja pintaan syntyy halkeamia. Tämän vuoksi pahojen vaurioiden korjauksessa voi mennä useampi päivä. Lisäksi suurten kolojen täytössä voi käyttää murskattua punatiilipalasia, jotka on kasteltu kauttaaltaan.

Suuren kolon täyttöön käytettiin tiilen palasia.

Karkeamman kalkkilaastin kuivuttua pinnalle voidaan levittää hienompaa laastia, jonka raekoko on n. 0,2-0,6 mm kun taas karkeamman laastin raekoko on n. 0,5-1,2 mm.

Kalkkilaasti:

1 osa kalkkia, 5 osaa hiekkaa, kalkkivettä sen verran että koostumuksesta saadaan hyvin levittyvää.

Laasti levitetään niin, että se ”nakataan” laastikauhasta napakalla ranneliikkeellä täytettävään kohtaan, ja siloitetaan kauhan syrjällä. Pintalaasti on hyvä siloittaa kalkkivedessä kostutetulla harjalla, ikään kuin häivytetään paikattu kohta muuhun pintaan.

Häivytetty pintarappaus ja kalkkimaali.

Pintojen käsittely kalkkimaalauksella aloitetaan katosta, josta edetään seiniin. Kalkkimaali on viskositeetiltään piimää muistuttava. Maalin peittävyyttä voidaan testata helpolla ja nopealla kikalla: kastetaan esim. peukalo maaliin ja katsotaan erottuuko kynnen ”puolikuu”, eli kynnen juuressa oleva vaaleampi alue. Jos alue erottuu liian selvästi on maali liian ohutta ja sitä on sakennettava. Jos taas kynsi menee kokonaan peittoon on maalia hieman ohennettava kalkkivedellä.

Maali hierretään seinään pyörivää liikettä tehden kalkkihakkurilla, joka yleensä on muodoltaan pyöreä, puinen ja luonnonkuituharjasta muistuttava jämäkkäkarvainen harja. Tekohetkellä kalkkimaali antaa hyvin väärän kuvan, ja todellisen pinnan näkee seuraavana päivänä kun kalkki on kunnolla kuivunut. Tällöin suoritetaan mahdolliset paikkamaalaukset sekä kokonaan toinen kalkkimaalikerros. Kalkkimaalilla maalattaessa on maaliastiaa hyvä sekoittaa hyvin pohjaa myöten aika ajoin, jottei kalkki painu pohjalle samalla ohentaen pinnemmalle jäävää ainetta. Täten maali myös sakenisi vähentyessään sekä pohjaa lähestyttäessä, ja maalin laatu ei seinällä olisi aivan tasaista.

Paikkamaalauksen tarve näkyy selvästi ensimmäisen kerroksen kuivuttua.

Tuoretta hiertojälkeä.

Rappauskohdat näkyvät vielä tummempina, kosteina kohtina. Päälle on tulossa toinen kalkkimaalikerros.

Koska kalkkimaali on niin vetelää, se roiskuu helposti joten kaikki puupinnat on suojattava esim. kelmulla, ja lattiapinnat pestään aina työpäivän päätteeksi. Kalkki on erittäin syövyttävä aine, joten ihokosketusta on vältettävä kaikin keinoin, sillä iholle päästessään kalkki syövyttää siihen palovammaa muistuttavan jäljen. Lisäksi silmät on suojattava hyvin koko työn ajan, sillä työskentely kalkitustyömaalla on sottaista, ja esimerkiksi rapatessa roiskuu ja näkövaurion saaminen on hyvin mahdollista. Paljasta ihoa ei tarvitse olla näkyvissä lainkaan jotta vaurioilta säästyttäisiin, joten suositeltava työasu kalkitustyömaalle on tarvittaessa pölymaski, sadeasu huppuineen, kumisaappaat, kumihanskat sekä silmäsuoja, mielellään ihossa kiinni oleva jotta roiskeita ei pääsisi silmän limakalvolle. Lisäksi kumihanskat- ja saappaat on hyvä teipata kiinni sadeasuun jotta saadaan varmasti tiivis ja hyvin suojaava asu-