Levytys huokoisella puukuitulevyllä

Kun kosteudesta vaurioituneet pinkopahvikerrokset otettiin katosta alas, ne leikattiin irti listoja myöten. Jotta paperoinnit eivät jäisi mytyksi levytyksen alle ne kiinnitettiin naulaten ja niitaten seinän ja katon rajalle. Tästä ylimenevä osa leikattiin pois.

Roikkuvia tapetteja ja pahveja ei poistettu, vaan ne naulattiin huopanauloilla seinään tiiviimmäksi.

Monen tapettikerroksen pyöristämä nurkka.

Nurkka avattiin terävällä puukolla, ja kerroksia naulattiin tiiviimmin nurkkaan. Pyöristyneeseen nurkkaan levyn asettelu on vaikeaa. Jotta avatusta nurkasta ei tulisi vetoa, levyjen päälle tulee pahvikaistale, "nurkkapahvi".

Yleensä levytykset täytyisi tehdä niin että lattia tulisi levyä ja seinää päin. Jälkeenpäin levyttäessä se ei onnistu, joten levy on saatava mahdollisimman tiiviisti lattiaan. Vanhan lautalattian päälle oli lämpöeristyksen vuoksi laitettu puukuitulevy, kovalevy ja muovimatto. Lisäksi seinän ja lattian välisestä raosta löytyi pellavarättejä ja riepuja vanhoista vaatteista. Tämä on merkki ilmarakojen tilkitsemisestä.

Ensimmäisen levyn mallausta. Vanha lattiamateriaali avattiin alkuperäiseen lautaan asti jotta levyn saisi mahdollisimman tiiviisti.

Huonekorkeus oli 3 metriä mutta levyn pituus vain 2,7 m, joten saumoja tuli paljon.

Kiinnityksenä käytettiin niittejä ja paineilmapyssyä. Yläkerran huoneen levytyksessä oli käytetty nauloja, jotka herkästi menivät liian syvälle joustavaan levyyn joka myötäili seinän epätasaisuuksia. Toki niittikin menee syvälle, mutta niitti jätti pienemmän jäljen levyyn toisinkuin leveäkantainen naula joka seinän notkelmassa uppoaa syvälle kiinnittämättä levyä kunnolla.

Japaninsaha oli verraton työkalu levyjen muotoiluun.

Seinät ja nurkat harvoin on suoria vanhassa rakennuksessa joten levy oli muotoiltava istuvaksi ettei se ota ylhäältä kiinni ja alhaalta irvistä.

"Vara" rakennettiin niin että irvistävässä päässä, eli alhaalla piirtokynä ulottui levyn reunaan juuri ja juuri - ylöspäin mennessä kynä menee erotuksen verran sisempään. Kynänjälkeä myöten levy leikataan ja muotoillaan nurkkaan sopivaksi.




Oviseinällä ollut jyrsijän kolo tukittiin puutapilla.

Levytys tehtiin yksikerroksisena.

Levytys tehtiin ulkoseinille yksinkertaisena, sisäseinät pinkopahvitettiin.
Huokoinen puukuitu on kevyt, hengittävä ja helposti työstettävä materiaali, vaikkakin hyvin pölyinen leikatessa. Pölymaski on olennainen osa henkilösuojaimia huokolevyllä levyttäessä.


Huokolevy on helposti pinnoitettavissa. Esiliisteröinti oli tehtävä, sillä se toimisi esikäsittelynä, ns. ”pohjamaalauksena” tapetoinnille. Puukuitulevy on niin huokoinen materiaali, että suoraan tapetoidessa levy olisi imenyt kaiken liisterin itseensä tapetista, jolloin paperi ei olisi tarttunut lainkaan yhtä tiukasti kuin tiiviimpään pintaan. Ensimmäinen esiliisteröinti tehtiin ohennetulla vanhan ajan tapettiliisterillä, toinen sively ohentamattomalla. Tämän jälkeen kitattiin.

Jotta makulatuurin/tapetin alle ei jäisi merkittäviä kuoppia, varsinkin naulankantojen tekemät reiät kitattiin. Lisäksi jos levyjen saumoissa oli epätasaisuutta, ”kuopalla” oleva sauman puoli kitattiin puskusaumaan sopivaksi. Suurimmat epätasaisuudet tarvitsee todennäköisesti toisen kittauskerran. Kittausmateriaalina oli Tikkurilan Presto, kevyt tasoite sisätiloihin. Osa tasoitetuista kohdista vaati tasoitusta toiseen kertaan. Tasoitteen kuivumisen jälkeen saumat paperoitiin. Saumojen paperoinnilla tarkoitetaan kassapaperisuikaleen kiinnittämistä sauman päihin, ja keskeltä nauha olisi irtonainen. Päälle tulisi makulatuuripaperi ja paperitapetti. Kassanauhasuikale toimisi ikään kuin eristeenä, jolloin paperitapetti ei ole suoraan elävään levysaumaan kiinnittyneenä. Ja kun paperointi on saumasta irti, levy saa alapuolella elää ja mukautua rakennuksen kosteusvaihteluihin.

Paperisuikaleet liimattiin levysaumaan vain päistänsä.

Profiililistojen paperointi

Kosteuden värjäämät monet paperikerrokset ovat häivyttäneet listan moninaista profiilia.



Havannointikuva.

Punainen teksti vasemmalla; Paperointikerros joka jättää alleen nupinrihman ja paperoi listan. Mennyt myös seinällä olleen pinkopahvin päälle.

Sininen teksti oikealla: Alimmaisen pahvikerroksen nupinrihma.

Sinisellä tekstillä tarkoitetaan kattomaalauskerroksen nupinrihmaan. Pahvitus on tehty listojen asennuksen jälkeen, joten naularihma on paperoitu piiloon.





Sininen teksti; Paperoitu ja maalattu lista, ja nuoli kuvaamassa listan alapintaa.

Kirkkaan vihreä teksti; Paperointisuikale joka nupinrihman ja listan, oli liimattu seinälle.


Listat irrotettiin, jotta uuden pinkopahvikerroksen naulaus saadaan jäämään listan alle. Paperointien alla listat olivat pysyneet kuin uusina.

Tiukasti kiinni olleet paperiroikaleet irrotettiin vetyttämällä.

Aikaisemmista paperoinneista puhdistetut listat päällystettäisiin makulatuurilla uudestaan. Paperointi tuotaisiin seinää alas n. 30 cm joka maalattaisiin samalla kuin katto, ja toimisi isompana valorajana. Makulaaria otettiin sen pituinen pätkä jota oli helppo käsitellä. Yläreunasta taitettiin noin kolme senttimetriä, ja taitos helpotti vuodan suoraan laittoa kun se asetettiin listan ja katon rajaan. Listaan, katonrajaan ja pinkopahvin yläreunaan levitettiin liimaliisteriseosta.

Lista oli vaikea paperoitava moninaisen profiilinsa vuoksi. Kun liimaliisteriä oli tarpeeksi, paperi siliteltiin joka mutkaan ja kulmaan tiiviisti. Painelussa ei käytetty esim. tapettiharjaa, vaan käsin sai parhaan näppituntuman.

Kun lista oli paperoitu paperin alareuna liimattiin pinkopahviin, ei kuitenkaan kokonaan. Liiman kuivuttua ”helma” revittäisiin pahvista.

Nurkka oli todella vaikea profiilin vuoksi. Tekemistä pystyi helpottamaan mittaamalla ja piirtämällä valmis tälli.

Nurkkaan tuleva kohta revittäisiin suikaleiksi jolloin hapsut löytäisivät paikkansa helpommin.

Kun liisteriä levitettiin myös hapsuille, ne lähestulkoon sulautuivat listan profiiliin.

Alareunat revittyinä ja hienolla hiekkapaperilla hiottuna paperoinnit ei näy seinätapettien alta.